torstai 27. helmikuuta 2014

Vaarallinen Avioliitto osa 2 - Paholainen Pukukopissa

Tämä saattaa mennä jo liiaksi samojen aiheiden kierrättämiseksi, mutta hitto vie, se on tuo suomen eduskunta sellainen paikka, että kun siellä päästään puhumaan sellaisista asioista kuin ”avioliitto” ja ”seksuaalinen suuntautuminen”, niin eihän siitä tällainen tavallinen kauhuelokuvablogaaja voi olla innostumatta.

Ihan täydessä kokonaisuudessaan en eduskunnan lähetekeskustelua sukupuolineutraalista avioliittolaista ehtinyt kuuntelemaan, mutta uskon, että korviini kantautui kuitenkin keskustelun parhaimmisto. Vaikka esimerkiksi edustaja T. Hakkarainen onnistui lyhyen puheensa aikana mainitsemaan sekä omat tissinsä että ennustamaan työttömyyttä jopa paholaiselle, ei hänen foliohattunsa ollut tällä kertaa se kaikkein isoin ja kiiltävin. Ei, sen kunnian vei mielestäni edustaja V.M. Saarakkala, joka oli kiinnittänyt hattuunsa folion lisäksi propellin, jonka avulla sitten liihotti kaukana tällaisten rivipulliaisten ymmärrystason yläpuolella.

Mutta vaikka näin avoimesti myönnän, etten ihan täysin Saarakkalan ajatuksissa pysynyt perässä, ne silti inspiroivat minua kovasti. Kun muut edustajat tyytyivät puhumaan sellaisista asioista kuin ”arvot” ja ”ydinperheen tuho”, Saarakkala muisti nostaa esille niinkin paitsioon jääneen asian, kuin yleiset pukeutumis- ja peseytymistilat. Voi niitä kauhuja, joita nämä tilat, niiden käyttäjistä puhumattakaan, tulevat kohtaamaan, mikäli esitys sukupuolineutraalista avioliittolaista hyväksytään! Katsokaas kun tällä hetkellä meillä on tässä yhteiskunnassa valloillaan ajatus jonka mukaan –Saarakkalaa suoraan lainatakseni - ” ei homoja ja lesboja ole oikeasti olemassa, vaan kyse on pikemminkin jostakin ohimenevästä elämänvaiheesta yksilön kohdalla tai että homo tai lesbo tuntee vetoa vain yhteen tiettyyn yksilöön, ei yleisemmin samaan sukupuoleen.” Tästä johtuen siis, jos uusi avioliittolaki tulisi voimaan, yleiset pesutilat… yleisissä pukukopeissa… ööö… no, tässä kohtaa oma ymmärrykseni asian suhteen hieman katkeaa, mutta jotain kauheaa näille tiloille ja näissä tiloissa kuitenkin tapahtuisi, se on ihan varma.

Koska Saarakkalan ajatusketjun logiikka hämärtyy aika alkuvaiheeseensa minun osaltani, jäin asian suhteen täysin omien synkkien fantasioitteni varaan. Mitä nämä kauheat, kansakuntamme pukuhuoneita kohtaavat uhkakuvat mahtavat olla? MITÄ, minä kysyn?! Muutaman painajaistentäytteisen yön jälkeen käänsin katseeni kauhuelokuvien puoleen, etsien epätoivoisesti vastausta kysymykseen: miten sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa minun lähimpään pukukoppiini? Aihe saattaa vaatia pientä tulkintaa, mutta tässä kuitenkin muutama elokuvallinen esimerkki siitä, miten seksuaalisuus ja julkiset pukukopit kohtaavat tuhoisalla tavalla!

A Nightmare on Elm Street 2: Freddy’s Revenge (Jack Sholder, 1985)

Kyseessä on ehkä kaikista esimerkeistä ilmeisin, mutta klassikoita on vaikea kiistää. Teini-ikäistä Jesseä ei kiusaa pelkästään kuolleen sarjamurhaaja Freddy Kruegerin tähdittämät painajaiset. Hereillä olo aikanaan Jesse joutuu kärsimään sadistisesta liikunnanopettajasta, joka tykkää kurittaa tuhmia poikia - niin koulussa kuin vapaa-ajallaankin. Jessen yöllinen kohtaaminen tämän könsikkään kanssa johtaa hikisiin ja ennen kaikkea verisin lopputuloksiin koulun suihkutiloissa. Tätäkö Saarakkala siis ehkä pelkää? Että jos avioliittolakiuudistus tulee voimaan, pukuhuoneissa tälläkin hetkellä liikkuvat homoseksuaalit äkisti muuttuvat seksuaalisiksi saalistajiksi ja tästä säikähtäneinä kunnolliset ja tunnolliset heteroseksuaalit teinipojat saattavat ryhtyä murhatyöhön? Mutta kumpi tässä skenaariossa on uhri? Ennen kaikkea yleinen pukuhuone, arvatenkin.

Tämäkin eroottinen painajainen on vain yhden lakimuutoksen päässä

Sleepaway Camp (Robert Hiltzik, 1983)

Jos tämä elokuva ei ole varoitus kaikenlaisen seksuaalisen ja sukupuolisen ”poikkeavuuden” vaaroista julkisissa tiloissa, ei mikään ole. Elokuva sisältää useita kohtauksia, jossa nuoria tyttöjä ja poikia lahdataan kesäleirin julkisissa vessoissa ja suihkuissa. Ja kuka on kaiken tämän takana? [SPOILER ALLERT!] Angela, hiljainen ja ujo tyttö, joka onkin täyspäiväisesti häiriintynyt he/she poika! Shock! Jos avioliittolaki muutetaan tasa-arvoiseksi, samankaltainen verilöyly voi toteutua – tai siis todennäköisesti toteutuu – kaikilla suomen kesäleireillä!

Killer Workout (David A. Prior, 1987)

Killer Workout eli Aerobicide (hienoja nimiä kumpikin!) on totaalisen pöhkö slasher räpellys, jossa alati syvenevä murhamysteeri kietoutuu tiukasti Rhonda’s Workout kuntosalin ympärille. Hieman tavallista suurempaa hakaneulaa (?!) aseenaan käyttävä sarjamurhaaja tappaa Rhondan asiakkaita niin tiuhaan tahtiin, että ruumiit ehditään hädin tuskin siivota pois seuraavan jumppatunnin tieltä. On sanomattakin selvää, että tämä ei ole hyvää mainosta kuntosalille, mutta onneksi Rhondalla tuntuu kuitenkin asiakkaita riittävän. Kaupungin kaksi (ilmeisesti) ainoaa, syvällisesti epäpätevää poliisia tutkii asiaa yhdessä yksityisetsivän kanssa.

Killer Workout on selkeästi aerobic fetisistin tekemä elokuva aerobic fetisisteille. Jos tunnet kuuluvasi tähän kategoriaan, tai muuten vain pidät tiukoista jumppatrikoista, aerobic videoista, valtavista kasarihiuksista ja ihan-vain-tätä-elokuvaa-varten-sävelletystä jumppamusiikista, tämä elokuva varmasti lämmittää sydäntäsi. Muut voivat pysyä turvallisen välimatkan päässä. En ole täysin varma, miten tämä enää liittyy tasa-arvoiseen avioliittolakiin, mutta V.M. Saarakkala varmasti tietää.

Fear no Evil (Frank LaLoggia, 1981)

Lucifer on syntynyt maan päälle ja elelee 18-vuotiaan lukiolaispojan ruumiissa. Hän on hiljainen, kohtelias ja täysi kympin oppilas. Ja kaikki, myös hänen omat vanhempansa, vihaavat häntä. Lisäksi Lucifer saa peräänsä kaksi niin ikään ihmisruumiita asuttavaa arkkienkeliä. Siinä sitä on teini-iän kriisiä kerrakseen.

Frank LaLoggian uskonnolliselle pelottelulle pohjaava elokuva on äärimmäisen sekava ja hidastempoinen kokonaisuus. Juuri mitään tolkkua en tästä löytänyt, mutta noin puolestavälistä elokuvaa löytyy kaksi kohtausta, jotka toimivat selkeänä varoituksena meille kaikille – kaikesta.

Lucifer on koulukiusattu ja joutuu terrorin kohteeksi koulun suihkutiloissa. Tönimisen tai muun perinteisen väkivallan sijaan hänen kiusaajansa kuitenkin vaatii Luciferilta suudelmaa, samalla kun hieroo sensuellisti rintalihaksiaan, alasti, suihkussa, muiden alastomien nuorten miesten ympäröimänä. Pakkosuutelo päätyy syvään järkytykseen. Osa tästä seksuaalisesta turhautumisesta purkautuu hieman myöhemmin polttopallopelissä, jossa Lucifer kanavoi raivonsa liikunnanopettajaan ja pakottaa tämän telekineettisillä voimillaan heittämään erästä kanssaopiskelijaa pallolla niin lujaa, että tämä kuolee.

Jos Killer Workout jättää katsojalle vielä tulkinnan varaa, tästä sitä tuskin löytyy. Merkit ovat selvät: mikäli avioliittolaki muutetaan ja ns. homoseksuaalinen elämäntapa tunkeutuu myös yleisiin pukeutumistiloihin, seurauksena on polttopallosta johtuvien kuolemantapauksien räjähdysmäinen kasvu! Beware the wrath of god!

"Mikäli homoseksuaalisuuden avoin toteuttaminen yleistyy nuorten
 urheilijoiden joukkueissa, se tuo mukanaan avoimesti erotisoituneen
 käyttäytymisen poikien kesken"
Well I say...

Demons 2 (Lamberto Bava, 1986)

Nyt siellä joku jo varmaan huutaa suoraa huutoa, että miten helvetissä Bava nuoremman kajahtanut jatko-osa hänen Demons elokuvalleen liittyy mitenkään enää aiheeseen? Leffassahan juoksennellaan kerrostalossa, ei pukukopeissa! Joku raja!

Mikäli olet elokuvan nähnyt, saatat muistaa, että tarinan keskiössä olevassa kerrostalossa on myös kuntosali. Ja kun Lamberton demonit pääsevät valloilleen, ei edes tämä kehonrakennuksen temppeli ole turvassa. Uskonkin että kohtaus, jossa hirviöt hyökkäävät jumppaajien kimppuun on suora metafora homoseksuaalisuuden kauhistuksesta, joka niin itsepintaisesti maamme julkisia pesutiloja vaanii. Tätä edustaja Saarakkala ja kumppanit ovat varmasti tuijottaneet tunnista toiseen, nyökytelleet toisilleen ja hokeneet: ”kyllä, näinhän siinä käy.” 



Tuleeko näitä tulkintoja lukiessa sellainen olo, että nyt haetaan juttuja niin kaukaa, että sinne pitää matkustaa ainakin kolmella kulkuneuvolla? Jos kuuntelit edes hetken lähetekeskustelua, tiedät, että logiikka tämän kaiken takana on aikalailla yhtä vakaalla pohjalla, kuin monen tasa-arvoista avioliittolakia vastustavankin. 

3 kommenttia:

  1. Elm Streetejä en ole vuosiin katsonut, kakkonen taisi olla vielä sieltä paremmasta päästä? Killer Workout oli ainakin kaljaköörin kera katsottuna viihdyttävää roskaa, Demons 2 ykkösen kierrättämisessään joko valjua jälkiliukkailla norkoilua tai pätevä toisinto, vähän siitä riippuen kuinka kovasti siitä diggaili. Fear no Evil pitäisi kuvauksesi nojalla katsastaa.

    Loppuun, Saarakkalan aatoksia mukaillen, osanottoni niille vakaumuksellisille homosexualisteille, joilla ei ennen hautaa ehtinyt menemään ohi tuo "elämänvaihe". Gloryholen lailla ammottaa nykylääketieteessä aukko, ja se on juurikin kykenemättömyys taata eheytymisen kannalta riittävä elinajanodote!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elm Street 2 on mielestäni yksi niistä sarjan paremmista leffoista. Elokuvassa on hetkiä, jotka onnistuvat erityisen hyvin kuvaamaan todellisuuden ja painajaisen sekoittumista, juurikin esimerkiksi tuo Jessen ja liikunnanopettajan keskiyön kohtaaminen.

      Fear No Evil on todella sekava paketti, jonka perimmäiset tarkoitusperät jäivät itselleni hieman hämärän peittoon. Voi olla että osa syynä oli kehnohko ääniraita, mutta ihan en ymmärtänyt, mitä nämä maanpäällä palloilevat arkkienkelit oikein lopulta yrittivät tehdä. Mutta enpä ole koskaan nähnyt ketään tappettavan polttopallolla, tai koulukiusaajien uhkailevan uhriaan treffeillä ja suudelmilla, joten kyllä tässä leffassa jotain pointtia täytyy olla...

      Poista
  2. Oijoi, kun oli hyvä postaus :D Tässähän nauraa vedet silmissä. En ole seurannut tuota avioliitto-keskustelua säästääkseni omia hermojani, mutta olipa makiasti verrattu kauhuelokuvia asiaan.

    VastaaPoista