keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Vaarallinen avioliitto


Keskustelu tasa-arvoisesta avioliittolaista on vellonut taas höyrypäisen kuumana sosiaalisessa mediassa. Koska uskon vakaasti että vastaus kaikkiin elämän kinkkisiin kysymyksiin löytyy kauhuelokuvista, haluan nyt hieman analysoida avioliiton monimutkaisuuksia elokuvallisen esimerkin avulla.

Esimerkkielokuvaksi valitsin Vicente Arandan valloittavan espanjalaisen Carmilla vedätyksen The Blood Spattered Bride eli Verentahrima Morsian vuodelta 1972. Tarina alkaa Susanin ja hänen miehensä hääpäivästä. Aristokraattisuvun vesana mies (joka jää elokuvassa nimettömäksi) vie morsiamensa maalaiskartanoonsa. Nuori ja kokematon Susan ahdistuu miehensä jatkuvista lähentely-yrityksistä ja sadistisista seksifantasioista. Lohtua löytyy kuitenkin salaperäisestä Carmillasta ja pian tuhoisa lesbo-vampyyrien salajuoni on valmis...

Susanin avioliitto lähtee käyntiin varsin ankeissa merkeissä. Matkallaan maalaiskartanolle pariskunta pysähtyy syrjäisellä hotellilla. Susan menee edeltä hotellihuoneeseen jättäen miehensä huolehtimaan matkatavaroista. Huoneen vaatekaapista hyökkää naamioitunut mies, joka repii Susanin hääpuvun hänen päältään ja raiskaa hänet. Kun Susanin mies saapuu huoneeseen, on Susan jälleen pukeissa ja vaatii, että he jatkavat matkaa. Pariskunta saapuu kartanolle ja vetäytyy viettämään hääyötä. Susanin mies repäisee häämekon auki samalla tavalla kuin raiskaaja ja Susan tajuaa tulleensa miehensä raiskaamaksi. Kuulostaako hävyttömän rikolliselta toiminnalta? Malttakaahan mielenne, sillä elokuva sijoittuu kuitenkin 70-luvulle, jolloin esimerkiksi Suomen lainsäädäntö ei tuntenut sellaista rikosta kuin avioliiton sisällä tapahtuva raiskaus. Susanin mies siis tuskin teki mitään väärä, vaikka ehkä hieman säikäyttikin tuoreen vaimonsa hypätessään tämän kimppuun sukkahousut naamioksi vedettynä. Kun mies käy Susaniin käsiksi uudemman kerran heidän varsinaisena hääyönään, Susan vain levittää kätensä ja asettuu sängylle makaamaan. Onhan sentään hääyö, miehellä halut eikä vaimolla oikeutta kieltäytyä. Lie back and think of England, Susan!

Koska mitään raiskausta ei siis tapahtunut, saattaa pariskunnan yhteiselo jatkua auvoisena. Mutta ei ehdi kulua montaakaan päivää, ennen kuin aviomiehen jatkuva lähentely ja rajut otteet alkavat ahdistaa Susania. Käyskennellessään metsässä kartanon mailla Susan näkee morsiuspukuun pukeutuneen salaperäisen naisen. Aviomies ei kuitenkaan naista havaitse (mutta pakottaa vaimonsa hiuksista repimällä suuseksiin keskellä metsää). Kartanolla palvelijapariskunnan teini-ikäinen tytär Carol johdattaa Susanin talon kellariin, josta löytyvät öljyvärimaalaukset kaikista suvun naisista. Susania jää erityisesti mietityttämään Mircalla Karsteinia esittävä muotokuva, jonka kasvot on leikattu irti. Aviomies selittää Mircallan murhanneen miehensä ja muuttuneen tapauksen jälkeen täysin halvaantuneeksi, niin että hänet lopulta haudattiin elävältä yhdessä murhaveitsen kanssa. Susan tekee miehensä kanssa päiväretken Mircallan haudalle, vanhan linnan raunioille, jossa mies kertoo Mircallan yltyneen veritekoon koska aviomies yritti pakottaa hänet tekemään ”sanoinkuvaamattomia tekoja”.


Hautaretken jälkeen Susan on niin järkyttynyt että vetäytyy lepäämään makuuhuoneeseensa. Aviomies yrittää päästä samaan sänkyyn, mutta Susan käskee tätä opettelemaan miten naisia kohdellaan tai unohtamaan aviolliset oikeutensa kokonaan. Jotain ilmeisesti Mircallan tarinasta oppineena aviomies kuuntelee vaihteeksi vaimoaan ja jättää tämän lepäämään. Susan uneksii varsin todentuntuisen unen Mircallasta. Herätessään hän on vakuuttunut Mircallan todella vierailleen hänen luonaan. Todisteeksi tästä löytyy Mircallan sängylle jättämä veitsi.

Tämä ei kuitenkaan vakuuta aviomiestä painajaisen todellisuudesta. Yhdessä aviopari pohdiskelee, josko painajaisessa voisi olla kyse esimerkiksi Susanin neitsyyden menettämisen traumasta. Lopulta kartanon palvelijapariskunnan teinityttö Carol myöntää piilottaneensa veitsen Susanin sänkyyn. Painajaiset eivät kuitenkaan lopu, vaikka aviomies piilottaa veitsenkin. Mircalla tulee jälleen hakemaan Susania ja tällä kertaa he yhdessä tappavat aviomiehen tämän nukkuessa. Susan herää unesta niin hysteerisenä, että paikalle on kutsuttava lääkäri. Kun tämä tiedustelee, mistä Susan on saanut mustelman kasvoihinsa, toteaa aviomies joutuneensa lyömään tätä. Lääkäri ymmärtää.

Lääkäri teorioi Susanin käytöksen mahdollisesti johtuvan avioliiton aiheuttamista henkisistä ongelmista. Syy voi olla myös siinä että hän yhä pitää kiinni lapsellisesta käytöksestä, ehkä koska on niin nuori. Tämän aviomies myöntää kutsuen Susania ”vasta lapseksi”. Näiden puheiden perusteella Susan on siis jopa miehensä silmissä lapsimorsian, joka kärsii väkivaltaisista painajaisista kohdattuaan seksuaalista väkivaltaa avioliitossaan. Voi sitä hupsua Susania!

Susan piirtää Mircallan kuvan ulkomuistista näyttääkseen miehelleen, minkä näköisestä daamista on kyse. Hän jopa osaa uniensa avulla kertoa, mihin mies on piilottanut sängystä löytyneen tikarin. Aviomies tekee matkan meren rantaan piilottaakseen tikarin uudelleen ja löytää sieltä hiekkaan täysin hautautuneen alastoman naisen. Nainen on jonkunlaisessa shokissa, joten mies ottaa tämän mukaansa ja vie kartanolle. Nainen esittäytyy Susanille Carmillaksi. Susan huomaa naisen käsissä kämmeniä kohden käännetyt sormukset - aivan kuten Mircallan muotokuvassa! Illallisen jälkeen Susan piirtää Carmillan muotokuvan. Aviomiehen höpinät jäävät taka-alalle, kun naiset keskittyvät vain toisiinsa. Nukkumaan mennessä Susan näyttää miehelleen Mircallasta ja Carmillasta piirtämiään kuvia rinnatusten ja yrittää saada miehensä vakuuttuneeksi siitä että kyseessä on sama henkilö. Hän jopa varoittaa miestään siitä, että Carmilla on tullut tappamaan tämän. Mies ei varoituksia usko, mutta herää kuitenkin yöllä siihen, että Susan on kadonnut. Ikkunasta hän näkee vaimonsa kävelevän käsi kädessä Carmillan kanssa kartanon puutarhassa.

hiekkasukeltaja
Aamulla Carmilla on kadonnut. Susanin sormia koristavat samanlaiset sormukset kuin Carmillalla. Kun pariskunta tekee kävelyretken merenrantaan, löytää Susan miehensä piilottaman tikarin rantahietikosta ja yrittää tappaa hänet. Lääkäri on taas kutsuttava paikalle. Nyt aviomiehenkin epäilykset ovat alkaneet herätä ja hän esittää lääkärille todistusaineistoa siitä, miten Mircalla ja Carmilla ovatkin ehkä sama henkilö. Lisätietoja tilanteesta tuo palvelija, joka kertoo nähneensä Carmillan purevan Susania kaulaan metsikössä edellisenä yönä. Nyt alkaa lääkärikin pää kääntyä ja lisätutkimukset ovat aiheellisia. Niinpä lääkäri seuraa Susania hänen yöllisellä retkellään Carmillan luokse Mircallan haudalle. Naisilla on meneillään vampyyrirituaali, jossa Carmilla puhuu mm. siitä, miten Susan ja hänen ruumiinsa on häpäisty ja jäljellä on vain kuolema ja heidän välinen rakkautensa – ainut rakkaus, jota heidän kaltaisensa naiset voivat tuntea.

Lääkäri palaa Susanin miehen luokse kertomaan näkemästään. Lääkäri uskoo Carmillan olevan paranoidi perverssi lesbo, joka on dominoinut Susanin omaan tahtoonsa. Lääkäri myös varoittaa naisten olevan erittäin vaarallisia – erityisesti aviomiehelle. Mies vierailee itse Mircallan haudalla ja löytää tämän haudasta Carmillan lepäämässä kuin vampyyri.

Mutta ei lesbo-viettelijättären imu tähän lopu. Paikallisessa koulussa, Carolin (muistetteko vielä hänet?) luokalla on näet uusi opettajatar joka on kukas muukaan kuin silmälaseilla itsensä naamioinut Carmilla! Myös viaton Carol on siis joutunut tämän perverssin naishirviön uhriksi ja toimii jonkunlaisena kätyrinä. Pian Carmilla palaakin kartanolle ja yhdessä Susanin kanssa he yrittävät päästä aviomiehestä eroon lopullisesti. Mies pääsee pakenemaan, mutta naiset vaativat uhrikseen tämän miespuolisen palvelijan. Nyt aviomies kuitenkin ryhdistäytyy ja marssii ase kädessä Mircallan haudalle, josta hän löytää vaimonsa yhdessä Carmillan kanssa alastomana hauta-arkussa nukkumassa. Mies ampuu arkun täyteen reikiä ja tappaa naiset sen sisällä. Paikalle vaeltaa Carol, joka näyttää miehelle käsissään olevia sormuksia – samanlaisia kuin Carmillalla. Myös Carol saa kuulan kalloonsa. Loppukaneettina näemme kuvan, jossa mies alkaa leikata tikarilla Carmillan rintaa irti ja uutisotsikon, joka kirkuu ”mies leikkaa kolmelta naiselta sydämen rinnasta”.



Onko Carmilla todellinen vai Susanin mielen luoma demoni? Ehkä kyseessä ei ole oikea lesbo vamppi vaan heijastus Susanin omasta salatusta homoseksuaalisuudesta. Tähän suuntaan viittaisivat ainakin hänen painajaisista tekemänsä tulkinnat. Oli Carmilla sitten vampyyri tai ihminen, fyysinen hahmo tai mielikuvituksen tuote, hän selkeästi edustaa homoseksuaalisuuden syntiä, joka on tullut tuhoamaan miehen ja naisen välisen pyhän ja kaiken puolin terveellä pohjalla olevan avioliiton. Hän iskee kiinni avioparista heikompaan, viattomaan naiseen ja käyttää tämän seksuaalista kokemattomuutta hyväkseen vietellessään tämän pahuuden teille.

Carmilla antaa myös kasvot perinteistä avioliittoa horjuttavalle feminismille. Öisessä rituaalissaan hän kehottaa Susania sanomaan vihaavansa miestään. Yhdessä he toistavat lauseita ”he has pierced my flesh to humiliate me” ja ”he has spat inside my body to enslave me”.  Carmilla siis uskottelee Susanille tämän aviomiehen olevan paha ja että naisten välinen rakkaus on ainut, mitä Susan voi kokea. Hän kääntää vaimon miestään vastaan saamalla tämän uskomaan, että miehet ovat pahoja, naiset hyviä. Kun Carmilla ja Susan hyökkäävät miehen kimppuun, Carmilla yllyttää Susania tappamaan miehensä huutamalla ”destroy his masculinity!” Hän siis käskee feministisen tappofantasian hengessä tikarin kanssa heiluvaa Susania kastroimaan miehensä.

Carmillan tuhoava vaikutus ei pelkästään ulotu avioliittoon, vaan koko ydinperheeseen. Välikappaleena tässä toimii palvelijoiden lapsi Carol, joka hänkin joutuu tämän homoseksuaalisuuden hirviön pauloihin. Vaikutteille altis nuori muuttuu normaalista iloisesta teinitytöstä murhanhimoisen lesbovampyyrin kätyriksi.

En ehkä alussa muistanut mainita, että yritän tätä syväanalyysia tehdessäni kanavoida kaikkia niitä erityisesti eduskunnassamme vaikuttavia henkilöitä, jotka tasa-arvoista avioliittolakia vastustavat. Tässä telepaattisessa yhteydessä opin ehkä hieman käsittämään heidän mielenliikkeitään vasta-argumenttien takana, mutta ei minua silti vielä käännytetty. Luulen tarvitsevani jotain hieman konkreettisempaa tämän homoavioliitoja vastustavan logiikan uskoakseni – ehkä jopa jonkunlaisen oman elämäni Carmillan. Sitä odotellessani annan kuitenkin kaiken tukeni sille, että myös meillä suomessa kaikki täysi-ikäiset pääsisivät solmimaan avioliittoja sukupuoleen katsomatta.

(Ps. mikäli se ei kirjoituksesta käynyt selväksi, The Blood Spattered Bride on ihan kelvollinen leffa lesbo-vampyyri vedätysten maailmassa. Odotin jotain paljon roskaisempaa, mutta elokuva yllätti erityisesti laadukkaalla kuvallisella toteutuksellaan. Hölmöilyäkin riittää siinä määrin, että paketti on paljon viihdyttävämpi kuin esimerkiksi Hammerin saman aiheen liepeillä pyörivä Lust for a Vampire [1971].)





2 kommenttia:

  1. Eikös tuota analyysia voisi jatkaa ja todeta, että Susanin esimerkin valossa lesboilu johtuisi naisten traumaattisista kokemuksista väkisinmakaaja-aviomiesten sun muiden fallokraattien kynsissä?

    Entäpä onko naisen emansipaatio (johon tuo hautaretken jälkeinen miehen torjuminen viittaa) abnormaalin seksuaalielostelun ensioireita vaiko puolustautumismekanismi, jolla alitajunta kurottelee vielä henkiseen tasapainotilaan?

    Täytyy harkita filkan katsastamista, vaikka mainitsemasi Hammer-pläjäys ei aikoinaan säväyttänytkään. Oletukseni on kumminkin, että blogauksesi on parasta, mitä tuon viihdearvoista saattaa saada irti :D

    VastaaPoista
  2. Tuli itsellekin mieleen, että tätä pätkää olisi tosiaan varsin helppo tulkita myös rape-revenge kontekstissa. Mieleen tulee The Werewolf Woman (1976), jossa seksuaalinen väkivalta johtaa ihmissusinaisen syntymiseen.

    Toisaalta, ihan omankin mielenrauhan nimissä olisi varmaan parempi pysytellä erossa liian syvällisestä analyysistä tämänkaltaisten elokuvien kohdalla. Parastahan näissä on tahaton huumoriarvo (ja toki se, kuinka hienosti ne voidaan valjastaa kuvaamaan sitä erittäin hataraa logiikka, joka esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain vastatustajien mieltä riivaa).

    Täytyy myöntää että saan leffan ehkä kuullostamaan hieman paremmalta, kuin se oikeasti on :) Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Jean Rollin sekoilu, vaan kohtalaisen viihdyttävä paketti, joten kai tätä voi jotenkin suositellakin...

    VastaaPoista