sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lokakuun kummittelua


Tarkoitus oli tehdä Halloweenin kunniaksi koko lokakuun kattava lista periaatteella ”yksi kauhuelokuva päivää kohden”. Mutta enhän minä mitään sellaista saanut aikaiseksi. Mutta vielä on 10 päivää lokakuuta jäljellä ja siis hyvin aikaa sivistää itseään.

Kuten useimmat varmasti tietävät, Halloweenin uskotaan olevan se aika vuodesta, kun raja elävien ja kuolleiden maailman välillä on niin ohut, että kuolleiden henget pääsevät kävelemään keskuudessamme.  Tätä tietoa silmällä pitäen: 10 kummituselokuvaa kauhun suursesongin ratoksi. Mukana muutama klassikko, useita ei-niin-klassikoita, ei missään varsinaisessa järjestyksessä.

THE UNINVITED (1944)

Sisarukset Roderick ja Pamela Fitzgerald päätyvät karannutta koiraansa etsiessään tyhjillään olevaan kartanoon ja päättävät ostaa sen. Sisarukset ovat tuskin ehtineet muuttaa taloon, kun alkaa jo tapahtua outoja. Kummittelu tuntuu erityisesti liittyvän naapurintyttö Stellaan, johon Roderick ihastuu ensisilmäyksellä. Talon historiaan kätkeytyy monimutkainen mysteeri, joka sisarusten on selvitettävä, jos he aikovat asua kotonaan rauhassa…

Lewis Allenin The Uninvited on hyvin perustavanlaatuinen kummitustalo tarina, joka täyttää ne kaikki tuntomerkit, joita moderni yleisö on oppinut etsimään ja jopa vaatimaan kunnolliselta taloudellisen kauhun elokuvalta. Se on jännittävä, paikoin jopa pelottava ja erittäin tunnelmallinen elokuva. Käsikirjoitus on älykäs ja antaa paljon tilaa näyttelijöille. Kunnioitettava 68 vuoden ikä ja toisen maailmansodan loppuun sijoittuva valmistusvuosi näkyvät ehkä hieman elokuvan loppuratkaisussa. Tämä ei välttämättä ole kuitenkaan negatiivinen asia. The Uninvited oli pitkään varsin vaikeasti tavoitettava elokuva ja DVD markkinoilla siitä on liikkunut vain bootleg kopio. Siitä on kuitenkin juuri tämän kuun lopussa (29.10. lupailee Amazon) vihdoin ilmestymässä ensimmäinen virallinen DVD julkaisu.

LET’S SCARE JESSICA TO DEATH (1971)

Vastikään mielisairaalasta kotiutunut Jessica muuttaa suureen maalaistaloon yhdessä miehensä ja ystäviensä kanssa. Talosta löytyy kuitenkin myös siellä luvatta majaa pitänyt nuori nainen, Emily. Uudet asukkaat ottavat Emilyn vieraakseen. Uidessaan järvellä Jessica näkee pinnan alla ajelehtivan ruumiin.  Tämä ja useat muut oudot tapahtumat saavat Jessican hiljalleen uskomaan, että Emily sekä koko kaupungin väki ovat kummituksia, joiden päämäärä on päästä eroon Jessicasta ja tämän ystävistä.

Let’s Scare Jessica to Death tuo asetelmiltaan väistämättä mieleen Rosemare’s Babyn (1968) ja The Hauntingin (1963). Se on kuitenkin omaperäinen paketti, joka kunnioittaa molempia, mutta ei kopioi kumpaakaan. Elokuvan jännitteet perustavat pitkälti sille, mikä on todellisuutta ja mikä Jessican harhaa. Suoria vastauksia ei anneta, vaan katsojan tulkinnalle annetaan tilaa. Ei elokuva mistään vauhdikkaimmasta päästä, mutta suositeltavaa katsottavaa kaikille, joita 70-luvun pienen budjetin kauhu ja hidastempoinen kerronta viehättävät.

Jessica vaarallisilla vesillä

THE INNOCENTS (1961)

Neiti Giddens on nuori kotiopettajatar, joka palkataan kaitsemaan kahta lasta syrjäiseen englantilaiseen kartanoon. Asetuttuaan taloksi opettajatar alkaa kuitenkin epäillä, että lapsia vaivaa joku – tai jokin. Katseet kääntyvät kartanon edelliseen kotiopettajattareen, joka tuntuu palanneet haudan takaa yhdessä rakastajansa kanssa vainoamaan eläviä…

The Innocents on Henry James novellin The Turn of the Screw ehkä tunnetuin ja varmasti myös paras filmatisointi. Se on visuaalisesti tyylikäs ja tunnelmallinen sekoitus kummitustarinaa ja psykologista kauhua. Tarina on monitasoinen, eikä anna katsojalle helppoja vastauksia. Tarjolla ei ole halpaa säikyttelyä, vaan hiljalleen kasvavaa hyytävää kauhua, joka kummittelee mielessä pitkään.

THE WOMAN IN BLACK (1989)

Pienen Crythin kaupungin liepeillä asuva rikas leski kuolee ja nuori asianajaja Arthur Kidd lähetetään selvittämään hänen kuolinpesäänsä.  Talo on keskellä suota, joka kerran päivässä tulvii tukkien ainoan tien talolle. Paikalliset asukkaat varoittavat Arthuria menemästä talolle, mutta tämä on päättänyt hoitaa työnsä kunnialla ja taikauskoisista varoituksista välittämättä. Taloa penkoessaan Arthurille alkaa pikkuhiljaa paljastua talon kammottava menneisyys ja totuus sitä, kuka on mustapukuinen nainen, joka tuntuu seuraavan hänen liikkeitään.

The Woman in Black on englantilainen tv-elokuva, joka perustuu Susan Hillin samannimiseen kirjaan. Tv-elokuva harvoin lupaa mitään hyvää, mutta sen ei kannata antaa hämätä, sillä The Woman in Black edustaa ehdottomasti englantilaisten kummitustarinoiden parhaimmistoa. Sen voimavara on taitavasti rakennettu tunnelma, jonka painostavuus kasvaa tasaisesti kohti synkkää lopetusta. Ehdottomasti yksi pelottavimmista kummitustarinoista, mitä on audiovisuaaliseen muotoon saatettu. Älkää sekoittako tätä uudelleenfilmatisointiin, joka ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna. Vaikka uusi versio ei ole täysin kelvoton, ei se millään tavoita samaa karmivaa tunnelmaa, joka alkuperäisessä elokuvassa on niin loistavasti taltioitu. Valitettavasti tämä elokuva on äärettömän vaikea saada DVD:llä tai oikeastaan missään laillisessa muodossa. Toivottavasti remaken tuoma julkisuus poikii myös uuden julkaisun alkuperäisesti elokuvasta.

THE SENTINEL (1977)

Mallin töitä paiskova Alison ei ole valmis menemään naimisiin poikaystävänsä kanssa ja päättää etsiä itselleen oman asunnon. Vanhasta tunnelmallisesta talosta löytyy valmiiksi kalustettu asunto, joka on vielä kaiken lisäksi halpa. Ongelmia alkavat aiheuttaa kuitenkin naapurit, jotka ajavat oudolla käytöksellään ja meluamisellaan Alisonin hulluuden partaalle. Kuka on talon ylimmässä kerroksessa ikkunan ääressä päivästä toiseen istuva vanha pappi ja keitä nämä kissoilleen syntymäpäiviä järjestävät naapurit todellisuudessa ovat?

Michael ”Väkivallan vihollinen” Winnerin ohjaama The Sentinel jatkaa samaa ”nainen, hulluus ja kummittelu”-yhtälöä, jota seurataan monissa muissakin tyylilajin elokuvissa. Elokuva seisoo kuitenkin omilla jaloillaan erityisesti erikoisten henkilöhahmojen ja kekseliään pelottelun avulla. Sivurooleissa pyörivät mm. Christopher Walken, Jeff Goldblum sekä Beverly D’Angelo ja luvassa on geriatrikoiden rietastelua, uskonnollinen salaliitto ja aitoja sirkusfriikkejä. Tarina ei ehkä ole täysin aukoton, eikä lopetus paras mahdollinen, mutta kiinnostavaa katseltavaa The Sentinel silti on.

The birthday cat is not amused

THE INNKEEPERS (2011)

The Yankee Pedlar hotelli on auki enää muutaman päivän ja töissä ovat paikan ainoat työntekijät, Claire ja Luke. Nämä amatööri haamunmetsästäjät käyttävät viimeisiä hetkiä hyväkseen tutkiakseen, pitävätkö legendat hotellin kummituksesta paikkansa.

Ohjaaja Ti West on osoittanut elokuvillaan The House of the Devil ja The Innkeepers olevansa  tyylitietoinen ja taitava (kauhu)elokuvantekijä. Innkeepers luottaa paljon kahteen henkilöhahmoonsa, jotka ovat huolella kirjoitettu ja ohjattu. Sympaattiset, hauskat ja kiinnostavat hahmot toimivat rauhalliseen tahtiin avautuvan juonen kanssa. Hidastempoinen tarinankuljetus tuo vahvasti mieleen 70-luvun lajityypin edustajat. Vaikka Innkeepersistä löytyy myös modernille kauhulle tuttuja kikkoja, tuntuu West tekevän myös kevyttä pilaa tusinakauhusta, jossa säikyttely menee todellisen kauhun luomisen edelle. The Innkeepers on ehdottomasti yksi viime vuosien raikkaimpia amerikkalaisia kauhuelokuvia ja kummituselokuvana erityisen pätevä perinteen jatkaja.

DON’T GO TO SLEEP (1982)

Perhe muuttaa uuteen taloon ja tytär Mary alkaa nähdä kuolleen sisarensa Jenniferin haamun. Jennifer janoaa kostoa ja pian perheen jäseniä alkaa kuolla epäilyttävissä olosuhteissa.

Don’t go to Sleep on sekin tv-elokuva. Elokuva alkaa kuin mikä tahansa perhedraama, saa sitten fantastisia elementtejä ja muuttuu lopulta varsin synkäksi. Vaikka se ei voi juhlia huimilla tuotantoarvoilla tai visuaalisella loistokkuudella, on sen häiritsevässä tunnelmassa jotain varsin omaperäistä. On kuitenkin kohtalaisen harvinaista nähdä perheen ympärille rakennettu tv-elokuva, jossa koko perheen tappaa nätti pieni tyttö. Koska kyseessä on tv-tuotanto, ei tätäkään elokuvaa juuri  DVD:llä löydy.

THE CHANGELING (1980)

Menetettyään perheensä auto-onnettomuudessa säveltäjä John Russell muuttaa suureen Viktoriaaniseen kartanoon toipuakseen surustaan ja tehdäkseen töitä. Hän saa pian kuitenkin huomata jakavansa talon siellä kuolleen pojan haamun kanssa. Pala palalta John alkaa selvittää, mitä kauheuksia talon historiaan sisältyy.

The Changelin on kanadalainen tuotanto. Se on saanut harmittavan vähän huomiota osakseen, sillä se on elokuvana mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempi kuin esimerkiksi vuotta aikaisemmin ilmestynyt Amityville Horror. Siinä missä Amityville tuntuu vain tylsältä toistolta siitä, mitä Lutzin perhe on omista kokemuksistaan kertonut, on Changeling tarinaltaan monitasoisempi ja omaperäisempi. Tämänkin tarinan tosin sanotaan perustavan tositapahtumiin.

THE HAUNTED eli RIIVAAJIEN TALO (1991)

Smurlin perhe muuttaa uuteen kaupunkiin ja uuteen taloon. Elämä vaikuttaa hetken auvoiselta, mutta sitten perheen naiset alkavat kokea outoja asioita. Talossa kuuluu outoja ääniä ja tavarat liikkuvat itsestään. Kummittelu eskaloituu lopulta niin, että perheen elämästä talossa tulee lähes mahdotonta.

Tässä vasta tv-elokuvien tv-elokuva!  Tämä on yksi niistä elokuvista, jonka näkee lapsena ja yrittää sitten hatarien muistikuviensa pohjalta vuosia selvittää, mistä leffasta oli kyse. Itse pidin Riivaajien Taloa lapsena erityisen pelottava, ja katsoin sitä kaverini nauhoitetulta videolta uudestaan ja uudestaan säännöllisin väliajoin. Ja on pakko myöntää, tämä elokuva toimii edelleenkin. Vaikka se ei ehkä enää ole aivan yhtä kauhistuttava kuin lapsena, se on silti varsin toimiva paketti kummittelua ja poltergeist-ilmiöitä. Kohtaus, jossa kummitukset ensimmäisen kerran kutsuvat perheen äitiä nimeltä tämän ollessa yksin kotona saa edelleen kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää.  Osa tästä innostuksesta on varmasti pelkkää nostalgiaa, mutta silti Riivaajien Talo pysyy yhtenä taloudellisen kauhun kaikkien aikojen suosikeistani. Tv-tuotannon ollessa kyseessä tämänkin elokuvan saatavuus on varsin hatara. Onneksi on Youtube:



GHOSTWATCH (1992)

Ghostwatch näytettiin BBC:llä vuonna 1992 Halloweenin erikoisohjelmistona. Se oli tv-ohjelma, jossa kuvausryhmä tutki suorassa lähetyksessä lontoolaisen yksinhuoltajaäidin kotia, jossa väitettiin kummittelevan. Osana ohjelmaa oli myös studio-osuus, jossa juontajat kommentoivat talon tapahtumia yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Katselijoiden oli myös mahdollista soittaa ohjelmaan ja kertoa omista yliluonnollisista kokemuksistaan. Illan edetessä kuvausryhmä onnistuu taltioimaan väitettyjä poltergeist-ilmiöitä ja kummittelun eskaloituessa myös studiojuontajat saavat osansa pahoista hengistä…

Ghostwatch on uskomattoman taitavasti rakennettu pseudo-dokumentti. Senkaltainen ohjelma ei varmasti huijaisi ketään nykypäivänä, mutta vuonna 1992, aikana ennen reality-tv:tä ja found footage-elokuvien buumia sen idea oli täysin uusi. Ghostwatch oli tuotannollisesti hyvin tehty ja sen uskottavuutta lisäsi BBC:n vakiokasvot, jotka olivat mukana juontamassa showta. Vaikka osa ohjelmasta oli nauhoitettu jo viikkoja aikaisemmin, ohjelman studio-osuudet olivat oikeaa live-esitystä, ja osa ohjelmaan päätyneistä soittajista oli todellisia katsojia. Vaikka ohjelma näytettiin ohjelmapaikalla, joka oli tavallisesti varattu draamalle ja alkuteksteissä kerrottiin esimerkiksi käsikirjoittajan nimi, moni katsoja erehtyi luulemaan ohjelman tapahtumia todellisiksi.  Kun paljastui, että kyseessä oli fiktiivinen ohjelma, moni katsoja tietenkin raivostui ja BBC lopulta kielsi Ghostwatchin näyttämisen kymmeneksi vuodeksi. Tämä kielto on sittemmin jo kumottu, mutta Ghostwatchia ei silti ole tänäkään päivänä näytetty Britannian tv:ssä uudelleen.

Ghostwatch on erittäin viihdyttävää katsottavaa. Sen erityinen vahvuus on vankka ja kekseliäs käsikirjoitus. Kummitusten riivaamaan talon taustatarina on synkkä ja nerokkaasti rakennettu avautumaan ohjelman ”ulkopuolisten” ihmisten, kuten naapurien ja ohjelmaan soittavien ihmisten kautta. Hauskoista pienistä kikkailuista ja yksinkertaisista elementeistä rakentuu yllättävän pelottava paketti. Vaikea kuvitella kuinka pelottava se on ollut katsojille, jotka ovat luulleet katsovansa todellista tv-lähetystä.  Ghostwatch on todella ainut laatuaan. Sen kaltaista olisi mahdotonta tehdä enää nykypäivänä, ainakaan samassa mittakaavassa. Ja vaikka suuri huijaus sen takana on jo hyvin tiedossa, pysyy se silti erittäin pätevänä ja omaperäisenä kummituselokuvana.


Kun kummittelut on kahlattu läpi tai ne on jo tullut nähtyä, loppukuussa on odotettavissa sesongin huipentavia festivaaleja. Ainakin Tampereella asuvat pääsevät nauttimaan Cinemadromen antimista, kun elokuvateatteri Niagarassa esitetään Halloweenin lämmittelyksi lauantaina 27.10. elokuvat Anguish (Bigas Luna, 1987), Frogs (George McCowan, 1972) ja The Boogeyman (Ulli Lommel, 1980). Kuun vaihteessa päästään asian ytimeen Helsingissä järjestettävällä Night Visions festivaaleilla, joka tarjoilee tänä syksynä 30 pitkää elokuvaa viiden päivän aikana (31.10-04.11).  Festivaaliraportti seurannee myöhemmin…




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti