keskiviikko 8. elokuuta 2012

Herkistelyä videovuokraamoiden haudalla


Olen ehkä ainut ihminen maailmassa, jota videovuokraamoiden hiljainen kuoleminen jollain tavalla surettaa.  Syyni ovat syvällä nostalgian suossa, mutta haluan nyt silti lyhyesti kirjoittaa vastapainon kaikille niille vuokraamoiden haudalla tanssineille kirjoituksille. Se, että vuokraamobisnes ei ole nykypäivänä kannattavaa ja että se tulee varmuudella loppumaan lähitulevaisuudessa, ei ole mikään uutinen.  Kehitys kehittyy. Jos joku palvelu voidaan tarjota halvemmalla, helpommin ja paremmin, niin tuskin on järkeä pidättäytyä vanhassa mallissa.

Lapsuuteni lempiharrastus oli videovuokraamossa käyminen. Tämä oli vielä sitä aikaa, kun suuret ja sieluttomat vuokraamoketjut vasta aloittelivat, ja videovuokrausmarkkinoita hallitsivat yksityiset vuokraamot ja kioskit. Niinä videoiden kultapäivinä saattoi mennä mihin tahansa bensa-asemalle ja vuokrata polttoaineostosten ohessa myös videon tai pari. Meidän perheessämme oltiin uskollisia Lappeenrannan Rantavideolle. Rantavideo oli pieni ja nuhjuinen vuokraamo pienessä ja nuhjuisessa rakennuksessa. Siellä haisi kosteus ja vanhan talon lahoaminen. Pornoelokuvat löytyivät ovelta vasemmalle, kauhu oikealta. Uutuusleffat tulivat sinne hitaammin kuin isoihin vuokraamoihin, mutta hinnoissa ei ollut eroa: jokainen vuokraus oli aina 10 markkaa (eli alle kaksi euroa). Minä käytin kaiken aikani tuossa vuokraamossa kauhuhyllyn edessä seisoen ja arvuutellen, minkä niistä räikeillä ja houkuttelevilla kansikuvilla varustetuista videoista uskaltaisin valita. Tuohon aikaan oli vielä mahdollista löytää vaikka minkälaista hulluutta vaikka Esson videohyllystä, jos vain osasi etsiä. Vuokraamoiden hyllyt olivat todellinen oudon ja halvasti tuotetun 80-luvun b-kauhun jättömaa.

Videovuokraamoiden kuolema alkoi minulle silloin, kun aloimme asioida suuren ketjun vuokraamoissa. Niillä oli vuokrakaseteissa valokopioidut kannet ja kauhukokoelma ei ollut laisinkaan niin jännittävä. Kun DVD alkoi syrjäyttää videoita, aloin ostamaan vuokraamoiden hyllystä vanhoja VHS:iä. Vuokraamoissa käyminen jäi tavaksi vuosien ajaksi.  Joka kerta elokuvien löytäminen kävi kuitenkin vaikeammaksi. Luulen että oma innostukseni lopahti samaan aikaan kun viimeiset videot katosivat vuokraamoiden myyntilaareista. Hyllyissä olevat DVD:t oli joko nähty tai niitä ei halunnut nähdä. Samalla kun tarjonta oli muuttunut ankean laihaksi, hinnat olivat nousseet pilviin.  Minun oli pakko myöntää itselleni, että jos halusin vielä katsoa 80-luvun b-kauhua, minun oli ostettava se itse.

En ollut tajunnut, kuinka voimakkaan vaikutuksen nuo videoajat olivat jättäneet minuun, kunnes törmäsin vuokraamossa myytävien videoiden seassa Nigthmare on Elmstreet VHS:iin. Koin todella vastustamatonta halua ostaa nuo videot, vaikka samat leffat olivat löytyneet hyllystäni jo vuosien ajan hienoon DVD boxiin pakattuna. Mutta ne videon kansipaperit, ne yksinkertaisesti sulattivat sydämeni ja muistin hyvin elävästi piteleväni samanlaista kasettia lapsena kädessäni, uskaltamatta kuitenkaan lainata sitä.

Ehkä lämmin suhtautumiseni vuokraamoihin ja pieni melankolia niiden vääjäämättömästä kuolemasta liittyy nimenomaan videoiden ympärille pyörineeseen kulttuuriin. Nykyään kuka tahansa voi hankkia oikeastaan mitä tahansa, milloin tahansa ja katsoakin sen missä tahansa. Ja se on todella mahtavaa. Mutta videoiden vielä jyllätessä markkinoilla ja sensuurien saksien viuhuessa täällä suomessakin, elokuvien katsomisessa tuntui olevan todellista tärkeyttä (varmasti joku vanhemman koulukunnan tyyppi fiilistelee tässä välissä elokuvateattereita videoiden sijasta). Oli elokuvia joita oli vaikea saada, jotka olivat harvinaisia, jotka olivat leikkaamattomia. Nekromantik oli kovista jutuista kovin, Blue Sunshine pelkkä kaukainen haave, eikä kukaan olisi voinut kuvitellakaan, että joku haluaisi joskus tehdä uuden version I Spit on Your Gravesta. Mutta tämä taitaa mennä jo vuokraamoiden tiskinalusjutuiksi…

Niin outoa kun tämä saattaa Elisa viihteen mainostajille ollakin, niin erityisesti tulen kaipaamaan fyysistä vuokraamossa käymistä. Vaikka voinkin käyttää tunteja nettileffakauppojen valikoimia selaamalla, ei se koskaan voi täysin korvata laiskoja sunnuntairetkiä videovuokraamoon. Pieni arkinen ilo päätöksestä mennä vuokraamoon, järjettömien takakansitekstien lueskeleminen ääneen, videokansien rapistelua sekavasti järjestetyn kauhuhyllyn luona, todellisen helmen löytäminen ja nappaaminen ennen kuin kukaan muu ennättää. 

Kyllä, kyllä.  Nillin nallin uusi teknologia nillin nallin tekee kaikesta helpompaa. Tiedetään. Mutta kyllä sitä silti saa joskus upota nostagian suohon.

Tuskin löytyy lähi Makuunista...   

 Rantavideota ikuisesti kaivaten
 Modern Werewolf

3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja se herätti tuttuja tunteita. Itsekin muistelen suurella lämmöllä lapsuuden videovuokraamokäyntejä, aikaa jolloin noissa paikoissa elokuvat olivat kasetteja isoissa koteloissa ja suurin osa oheistuotteista oli elokuvalehtiä ja Nintendo-pelejä, eivätkä makeisia.

    Entisenä monivuotisena vuokraamotyöntekijänä ehdin nähdä kuinka vhs katosi hyllyiltä tehden tilaa levyille ja kuinka hyllyt vähenivät tehden tilaa irtokarkeille, ja siinä vaiheessa viimeistään iski kyllästyminen ja oli aika vaihtaa alaa. Erityisen masentavaa oli nähdä kuinka kaikki vähänkin vanhemmat elokuvat poistettiin systemaattisesti valikoimista jotta voitiin panostaa enemmän vain uutuuselokuviin ja näin ollen valikoimasta tuli yksipuolisempaa, vain yhdelle ihmisryhmälle suunnattua. Joten vaikka videovuokraamoiden tuleva väistämätön kuolema ei ole liikkeiden omaa syytä, niin nämä dominoivat kaksi identtistä ketjua eivät täysin syyttömiäkään asiaan ole.

    VastaaPoista
  2. Toivoisinkin että tulevaisuuden nettivuokrausbisnes toisi valikoimiin takaisin myös marginaalisemmat elokuvat. On täysin ymmärrettävää, että jo kauan kuolemaa tehneen vuokraamobisneksen on ollut pakko täyttää vähäiset hyllynsä niillä leffoilla, joilla on kovin kysyntä, mutta itse olen jo vuosia uneksinut vuokraamosta, joka olisi keskittynyt kaikkeen unohdettuun ja outoon (kauhuun ja muuuhunkin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kieltämättä onkin outoa, että media jossa varastointilat ovat käytönnössä rajattomat ja kustannukset ovat alhaiset, niin silti nettivuokraamot tarjoavat lähes pelkästään vain samaa tavaraa jota saa fyysisenä verssiona vuokraamoiden hyllyiltä.
      Makuuni nettivuokraamo on vielä niin uusi, että se ymmärrettävästi on vielä valikoimaltaan vain uutuuskamaan keskittyvä, mutta pahaa pelkään sen jäävän myös sellaiseksi. Toki sinne varmasti tulevat ne tutuimmat ns. vaihtoehtoelokuvat, kuten jotkut Dario Argentot, etc. Mutta nuo kuvan esimerkin Plutonium Babyn kaltaiset ei tarpeeksi kultti-ei tarpeeksi mainstream-leffat jäävät arvatenkin edelleenkin pimentoon.

      Poista